Asianomistajarikos

Törkeää raiskausta koskevaa säännöstä ei myöskään enää sovellettaisi rikoksen kohteen ollessa alle 16-vuotias, jolloin sovellettaisiin lapsenraiskausta tai törkeää lapsenraiskausta koskevia säännöksiä.

Raiskaukseen osallistuneen tai muuten myötävaikuttaneen henkilön tekoon soveltuisivat yleiset rikoslain 5 luvun säännökset. Vaikka ehdotettava raiskaussäännös edellyttäisi sanamuotonsa mukaan sukupuoliyhteydessä olemista, voitaisiin rikoslain 5 luvun 3 tai 4 §:n mukaan raiskauksesta tuomita tekijänä edelleen myös tilanteissa, joissa tekijä ei itse ole ollut sukupuoliyhteydessä asianomistajan kanssa (HE 44/2002 vp s. 152-154, KKO 1964 II 44, KKO 2001:62).

Ruotsin raiskaussäännöstä koskevassa hallituksen esityksessä luovuttiin seksuaalirikoskomitean mietinnössä tehdystä ehdotuksesta edellyttää vapaaehtoisuuden ilmaisemista. Tällaisen edellytyksen katsottiin säätävän rangaistavaksi myös seksuaalinen toiminta sellaisen henkilön kanssa, joka osallistuu siihen vapaaehtoisesti mutta vapaaehtoisuuttaan ilmaisematta, esimerkiksi passiivisesti. Lisäksi edellytyksen katsottiin voivan johtaa siihen, että henkilön ilmaistessa tahtonsa vastaisesti vapaaehtoisuutensa sukupuoliyhteyteen tekoa ei joissain tapauksissa voitaisi katsoa raiskaukseksi, vaikka tekijä tietää vastentahtoisuudesta. Edelleen ongelmana nähtiin se, että ennen jokaista sukupuoliyhteyttä täytyisi tehdä uusi vapaaehtoisuuden ilmaisu, jotta osallistumista voitaisiin pitää vapaaehtoisena. Vaikka vapaaehtoisuuden ilmaisemista koskevaa edellytystä ei jätetty Ruotsin raiskaussäännökseen, ei se, mitä asianomistaja on ilmaissut, ole kuitenkaan vailla merkitystä osallistumisen vapaaehtoisuuden arvioinnissa. Ruotsin raiskaussäännöksen sanamuodon mukaan huomioon tulee ottaa erityisesti se, onko vapaaehtoisuus ilmennyt sanojen tai toiminnan kautta taikka muulla tavalla (Regeringens proposition 2017/18:177, s. 31-33).

Seksuaalisen kuvan luvaton levittäminen säädettäisiin seksuaalirikoksena rangaistavaksi. Kyseessä olisi uusi säännös, joka koskisi tekoja, jotka nykyisin arvioidaan lähinnä kunnianloukkauksena tai yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä. Seksuaalisen kuvan tai kuvatallenteen luvattoman levittämisen suojelukohteena on seksuaalinen itsemääräämisoikeus ja siten erityisen intiimi osa ihmisen yksityiselämästä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on korostanut henkilön kuvan, erityisesti valokuvien, merkitystä yhtenä keskeisenä osana henkilön persoonallisuutta, joka paljastaa henkilölle ominaiset piirteet ja myös erottaa hänet muista (Reklos and Davourlis v. Kreikka, 1234/05, 15.1.2009, kohta 40 ja Von Hannover v. Saksa (No. 2), 40660/08 ja 60641/08, 7.2.2012, kohta 96). Seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen kuuluu oikeus päättää tämän yksityisyyden piiriin kuuluvan seksuaalisuutensa ilmaisemisesta. Kuvan tai kuvatallenteen oikeudeton esittäminen tai levittäminen loukkaa tätä oikeutta.

Pelkotilan osalta säännöskohtaisissa perusteluissa otettaisiin huomioon nykyistä laajemmin sellaisia käytännössä esiintyviä tilanteita, joissa teon kohde ei voi pelkonsa vuoksi muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Säännöstä myös muutettaisiin mainitsemalla erikseen voimakas päihtymistila ja heikentynyt tajunnantila, joka ei välttämättä tee henkilöä tiedottomaksi, mutta voi poissulkea tämän mahdollisuuden muodostaa tai ilmaista tahtoaan.

Raiskaussäännös kattaisi myös äkillisesti aloitetut sukupuoliyhteydet. Tunnusmerkistö ulottuisi nykyistä selkeämmin ja laajemmin tilanteisiin, joissa sukupuoliyhteys aloitetaan ennakoimattomasti ja nopeasti siten, ettei toisella osapuolella ole ollut käytännössä mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan siihen osallistumisesta. Rangaistavuutta ei sen sijaan ulotettaisi tekoihin, joissa osapuolilla, esimerkiksi parisuhteessa, on aiemman viestintänsä perusteella tiedossa toistensa vapaaehtoisuus osallistua äkillisestikin aloitettuihin sukupuoliyhteyksiin.

Säännöksessä kriminalisoitaisiin myös nimenomaisesti erityisen valta-aseman vakava väärinkäyttäminen raiskauksen tekomuotona. Tämä selventäisi sen, että kun valtasuhteen heikommalla osapuolella ei ole enää valinnanmahdollisuutta, tämän osallistumista sukupuoliyhteyteen ei pidettäisi vapaaehtoisena. Koska valta-aseman väärinkäyttöä toista kohtaan voi olla hyvin eri asteista, tunnusmerkistöä olisi tältäkin osin syytä täsmentää edellytyksellä, ettei asianomistaja ole voinut väärinkäytön vuoksi muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Tätä vähäisempiä valta-aseman hyväksikäyttöjä ei olisi perusteltua arvioida raiskauksina. Sen sijaan niitä tulisi voida arvioida edelleen seksuaalisena hyväksikäyttönä siten kuin jäljempänä esitetään. Rangaistavuus tulisi myös rajoittaa edelleen koskemaan vain erityisiä valta-asemia. Soveltamisala koskisisi näin sellaisia tunnistettavissa olevia valta-asemia, joiden perusteena olevaa seikkaa voi väärinkäyttää. Merkitykseltään vähäisempiä henkistä yliotetta tai toisen asioita koskevaa päätös- tai vaikutusvaltaa väärinkäyttämällä toteutettuja seksuaalisia tekoja ei tulisi jo säännöksen täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vuoksi määritellä rangaistavaksi ilman muita edellytyksiä. Sääntelyssä olisi syytä käyttää termejä valta-asema ja valtasuhde, joita pidetään laajempina käsitteinä kuin nykyisessä sääntelyssä käytettyä käsitettä riippuvuussuhde. Tarkoitus on siis kattaa myös erityiset riippuvuussuhteet.

Seksuaalisen ahdistelun rangaistavuus laajenisi myös muihin kuin koskettelutekoihin, jotka voimakkuutensa tai toistuvuutensa vuoksi rinnastuvat vakavuudeltaan kosketteluun. Säännös olisi näin tekotapojen osalta nykyistä neutraalimpi ja kattaisi siten huomattavasti laajemmin arkielämän tilanteita, joissa toista ahdistellaan seksuaalisesti. Tällaisia tekoja ei myöskään enää olisi tuomittava epätarkoituksenmukaisesti esimerkiksi kunnianloukkauksina. Säännöksessä ei edellä esitetyin perustein lueteltaisi tekotapoja tyhjentävästi.

Raiskaussäännöksessä mainittaisiin myös muut tilanteet, joissa toisen osallistumista ei olisi pidettävä vapaaehtoisena. Ne koskisivat pakottamista henkilöön kohdistuvalla väkivallalla tai uhkauksella sekä tilanteita, joissa toinen ei ole voinut muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Tekoa pidettäisiin näissä tapauksessa siis raiskauksena siitä riippumatta, onko henkilö näennäisesti ilmaissut vapaaehtoisuutensa vai ei.

Sukupuoliyhteyden määritelmää laajennettaisiin siten, että tunkeutumisen ja omaan kehoon ottamisen lisäksi sukupuoliyhteydellä tarkoitettaisiin myös sukuelimen tai peräaukon koskettelua suulla tai sukuelimellä. Määritelmän piiriin saatettaisiin näin nimenomaisesti sellaiset muutkin kuin tunkeutumista tai omaan kehoon ottamista käsittävät sukuelimellä tai suulla tehdyt teot, jotka voidaan luonteensa ja kosketuksen intiimiyden vuoksi vakavuudeltaan rinnastaa muihin sukupuoliyhteyden määritelmään kuuluviin tekoihin. Muutoksen tarkoitus on myös selkiyttää määritelmää ja edistää sen soveltumista nykyistä paremmin sukupuolineutraalisti.

Paritusta koskevassa säännöksessä tunnusmerkistöä täsmennettäisiin ja täydennettäisiin siten, että lapsia koskevien tekojen rangaistavuus ei edellyttäisi teon suorittamista korvausta vastaan. Lisäksi näitä tekoja koskeva ilmeisyysvaatimus poistettaisiin. Säännöksen soveltamisalan piiriin tulisivat siten myös esimerkiksi lapsen suorittamasta seksuaalisesta teosta hyötyminen taloudellisesti, silloin kuin teko itsessään ei tapahdu korvausta vastaan. Muutoksella olisi myös vaikutusta ihmiskauppaa koskevaan säännökseen, jossa viitataan paritussäännökseen. Ihmiskauppaa koskevan säännöksen soveltamisala on kuitenkin huomattavasti paritussäännöstä laajempi, joten tosiasiallisesti paritussäännökseen tehtävät muutokset eivät juurikaan vaikuttaisi ihmiskauppasäännöksen soveltamisalaan. Myös paritussäännöksen terminologiaa muutettaisiin paremmin sen pääasiallista suojelukohdetta vastaavaksi.